3.

On ihan pakko! <3 Oon niin rakastunut Hinderiin, että pakko popittaa <3 Laitappas kuulumaan ja jatka lukemista :) Sanat tosin on hieman surullisemmat..

Kuulen sen
Kuulen kutsun suloisen
Sanat laulaen
Soinnut tanssien


Kutsu kantaa läpi pilvien,
se keikkuu seassa oksien
Minne se vie?
Kukaan sitä tietää lie..


Kutsu on kaukainen
Mutta kuulen sen selvästi
Läpi humisevan meren
Jättää se jotakin jälkeensä
Sitä  en tiedä,
Mutta tulen näkemään sen vielä joskus


Lopulta kutsu hiljenee, vaimenee
Siitä mielessä vain muisto,
Sanat, laulu,
Niitä koskaan heitä unhohoon en


 Joskus tulee vain jokseenkin pakko kirjoittaa sydämestäni kuohuva runous paperille tai koneen näytölle. Joskus se helpottaa pahaa oloa, joka myllää sisällä.. Joskus olen aivan täysin rikki, enkä löydä muuta keinoa kuin kirjoittaa.. Kirjoittaa kaiken tuskani läpi. Anna mun kaikki kestää.. Joillakin se paha olo helpottuu tanssimalla, joillakin laulamalla.. Joillakin keskustelemalla, mutta kun puuttuu kuunteleva osa viereltäni..

Nuku, rakkaus, nuku
Jotta jaksat avata silmäsi,
Kohdata synkimmät salaisuudet,
kun koittaa aamu hiljainen


Voin taas sivellä kylmillä sormillani
Silkkisen pehmeää, kaukaista pintaasi,
Mitä todellisuudessa en pysty
Koskemaan, näkemään, haistamaan..
Pystyn vain kuvittelemaan..


Huomen koittaa unen läpi vaellettuani,
Kylmä, kuten aina,
Jättää ohikulkijan hymyttä
Olen sinun läheisyyttä ilman


Aurinko maalaa taivaanrannan värein,
Sinistä, punaista, siltä väliltä
Mutta unohtaa minut..
Harmaana ja surullisena
Rakkauden heräämistä odotan


Yhä odotan..
Ei.. odotan yhä..
En lähde pois luotasi, en..


Odotellessani aikaa oikeaa,
Tartun siveltimeen vanhaan, rapistuneeseen,
Kastan sen taivaanrannan väreihin,
Ja huitaisen väriä, alan maalata
Maalata rakkautta, herätän sen henkiin,
Maalaan sen omalla tahdollani, omilla värein
Maalaan omat polkuni myös, hennoilla vedoilla


Näen linnut horisontissa,
Joutsenia ovat, 
Komeita lintuja, 
Jotka liihottavat vapaana minne haluavat


Joku tarttuu käteeni
Lämmin, rakastava
Ja alkaa koota rikkinäisiä palasiani,
Jotka aika on rikkonut..
Särkenyt, tuhonnut..
Mutta nyt..


Rakkaus, se on jälleen herännyt