Don't ask..

Tässä pari päivää tullut jo mietittyä, onko se kaikki sen arvoista.. Onko se niiden kaikkien kyynelien ja voimattomuuden ja masennuksen arvoista?
 Kuluttanut nämä kesäloman ensimmäiset kaksi viikkoa tässä mielialassa..Tai viikko oikeastaan plus se ensimmäinen viikko plus vielä ne aikaisemmat.. Miksi kulutan kaikki voimani itkemiseen? Ja murehtimiseen? Voisin oikeastaan sanoa, että nämä kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt aivan hukkaan.. Mennyt arjet harmaana massana, juurikaan mitään tapahtunut. Kävin markkinoilla ensimmäisellä viikolla ja sitten toisena päivänä kaupungilla, mutta sen enempää en ole missään erityisemmin käynyt.. Onko se kaikki sen arvoista?
 Voimani alkavat loppua.. Tiedä enää, jaksanko kauaa.. Onko se todella sen arvoista?

Olen valmis sinun vuoksesi käyttämään viimeisetkin voimani.. Minä haluan vain sinut, en ketään muuta.. Rakastan sinua.. Siksi vastaukseni on, että kaikki on sen arvoista.♥